Useimmissa maailman paikoissa hänet tunnetaan nimellä PH. Muotoilun ikoni, joka muistetaan hänen uraauurtavasta System PH -kolmivarjostinjärjestelmästään. Mads Willelle hän on kuitenkin yksinkertaisesti vain isoisoisä Poul.
Louis Poulsen keskusteli Madsin kanssa perinnöstä ja historiasta sekä arvoista, jotka PH on jättänyt maailmalle.
"Ymmärsin vasta varsin myöhään, että isoisoisäni oli julkisuuden henkilö. Äitini ja isoäitini eivät puhuneet hänestä maailmankuuluna miehenä. He vain kutsuivat häntä nimellä Poul. Hän kuoli juuri ennen minun syntymääni, joten kun olin lapsi, he tavallaan käsittelivät edelleen hänen menettämisensä aiheuttamaa surua. Hänen läsnäolonsa tuntui kuitenkin aina. Hänen maalauksensa ja valaisimensa täyttivät kotimme, joten hän oli luonnollinen osa sisustustamme.
Valaisinten merkitys on tullut minulle selvemmäksi ajan myötä, etenkin äidiltäni perimieni valaisinten osalta. Aina kun katson valaisimia, ajattelen äitiäni, ja samalla myös isoisääni."
PH-perhe on aina ollut hieman suurennuslasin alla, ja Mads on alkanut puhua isoisoisästään vasta aivan hiljattain.
"Monta vuotta se oli aihe, josta en puhunut paljon.
Osittain siksi, että emme ylpeilleet sillä perheessämme, mutta myös siksi, että isoisoisäni on niin suuri osa yhteistä kansallista kulttuuriperintöämme, että useimmat tanskalaiset tuntevat hänet.
Mainitsen asian siis vain, jos olen ympäristössä, jossa sillä on merkitystä, muuten saatamme päätyä keskustelemaan pelkästään hänestä."
PH:n mallit ovat ikonisia ja niillä on vankka historiallinen arvo. Madsille ne kuitenkin symboloivat vastuuntuntoa.
"On selvää, että kasvaminen PH:n kaltaisen isoisoisän kanssa merkitsee minulle hyvin paljon, mutta ei sillä tavalla kuin ihmiset luulevat.
Näin, miten äitini jakoi samat arvot kuin hän, ja uskon, että se on iskostanut minuun tietynlaisen vastuuntuntoisuuden. Meille oli perheenä tärkeää pitää kiinni näistä arvoista, olla maailmassa samalla tavalla.
Todellisuudessa tämä on luultavasti yhtä paljon osa PH:n perintöä kuin hänen suunnittelemansa mallit."
PH oli monipuolinen vaikuttaja: valaistussuunnittelija, arkkitehti, kulttuurikriitikko, revyykirjailija, keksijä, leikkisä lapsi ja työnarkomaani.
Mutta yksi tarina merkitsee Madsille enemmän kuin mikään muu.
"Minuun suurimman vaikutuksen on tehnyt se tarina, jossa PH nähdään "vapaustaistelijana". Muistan, että aikuiset puhuivat paljon sodasta. Tuolloin se oli vielä hyvin tuoreena ihmisten mielissä.
Sodan aikana PH arvosteli avoimesti miehittäjiä, ja hän onnistui jatkamaan niin melko pitkään, kunnes eräänä päivänä hän sai tietää, että hänen murhaamistaan suunniteltiin. Hän pakeni vaimonsa Ingerin kanssa Ruotsiin pienessä soutuveneessä, itse asiassa yhdessä Arne Jacobsenin ja tämän vaimon kanssa. Kun he palasivat Tanskaan vapautuksen jälkeen, hän alkoi arvostella vastarintaliikkeen kostokampanjaa niin kutsuttuja "saksalaistyttöjä" vastaan. Häntä todella vihattiin ja vainottiin tämän takia – mutta hän ei välittänyt, vaan jatkoi vain kirjoittamista.
Tarina päättyy siihen, kun mies, jonka piti tappaa hänet, koputti eräänä päivänä hänen ovelleen ja sanoi: "Minun oli tarkoitus tehdä se". Hän pyysi anteeksi. Ja mielestäni tämä on hyvin symbolista: kuinka PH:n olemisen tapa, hänen horjumaton moraalinen vakaumuksensa, oli niin inspiroiva ja vaikuttava – kaikille."
Vaikka PH tunnetaan monista asioista, Mads haluaa meidän muistavan hänet myös yhden erityisen ominaisuuden vuoksi.
"Toivoisin, että useammat tietäisivät hänen kiinnostuksestaan leijoihin, sillä se kertoo paljon siitä, millainen hän oli.
Hän piti leijojen rakentamisesta ja julkaisi siitä upean kirjan. Tähän liittyy kuitenkin se, että hän kannatti vapaata leikkiä ja sitä, että ajatukset saavat lentää vapaana – olitpa sitten 5- tai 95-vuotias. Kaikki sai alkunsa intohimosta, ja tämä sama intohimo oli läsnä niin leijojen rakentamisessa, aikakirjojen kirjoittamisessa kuin valon luomisessa.
Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos me kaikki omaksuisimme saman lähestymistavan."
